lauantai, 21. tammikuu 2017

Vielä pihisee

Vielä pihisee

keskiviikko, 31. lokakuu 2012

Muutto

Tää siirtyi nyt muualle kirjottelemaan. octoberrustandmapletrees.blogspot.com

maanantai, 22. lokakuu 2012

Elämä on yhtä pumppaamista

Mä en tiedä mihin ihmeeseen saan survottua kaiken aikani. Syöttöväli on kumminkin 3-4 tuntia, luulisi että siinä ajassa ehtii syödä, käydä vessassa ja pumpata vähän maitoa. Siihen menee aikaa tunnin verta puhdistuksineen ym. Mut olis kiva saada maitoa vähän varastoon, mutta poika imee kaiken ennätysajassa. Sekä tisseistä että jääkaapista. Karsastan korvikkeiden käyttöä ja alkuun karstastin tuttipullonkin käyttöä, mut pakkohan se on pullo opettaa, muuten ei ole hoitoon asiaa. Harmittaa vaan että maito ei meinaa irrota tai sit oon vaan malttamaton. Kuvittelinkohan pumppaavani desitolkulla heti. Mulla on kauheat paineet ja odotukset siitä teenkö kaiken oikein. Malttamattomuus tekee kaiken kireäksi.  Oli helppo sanoa raskausaikana että kunhan asiat menee sinnepäin niin kaikki on hyvin. Otan liikaa paineita ja alan suorittaa, olis niin kiva ottaa vaan rennommin koska kaikkihan on kumminkin hyvin, eikä maailma kaadu korvikkeisiin tai vähäisiin uniin. Pelkään ihan hirveästi että suorittaminen kostautuu ja väsähdän totaalisesti. Istuisin edes paikallani enkä kävelisi kämppää ympäri kuin päätön kana tekemässä turhia hommia. Ainoita pakollisia asioita päivittäin on kissojen ruokinta ja laatikon siivous. Pyykkejäkään ei tarvitse heti pestä eikä tiskejä tiskata. Tuttipulloja olis ilmeisesti hyvä olla useampi koska kahden pullon jatkuva jynssääminen vie aikaa. Mut en mä tätä pois vaihtaisi, ehkä en arvosta yöpäivystämistä ihan hirveästi mutta myöhemmin itken kumminkin kuinka vauva-aika oli ihanaa. Kaveri ei kuitenkaan tunne kelloa ja ei sillä mullekaan ole enää hirveästi merkitystä. Ainoa asia josta haluaisin eroon on hermosärky oikeassa jalassa. Käveleminen tekee kipeää. Pakko hommata sähköpumppu, käsistä loppuu voimat vetopasuunan kanssa.

perjantai, 19. lokakuu 2012

Ohi on.

Näköispatsas putkahti maailmaan 12.10 2012, tosin ei ole mun näköispatsas vaan avokin. Supistukset alkoivat aamuyöstä ennen neljää ilmeisesti mutta tasan neljältä heräsin, sitä ennen kipu tunkeutui uniin eri muodoissa. Kakskymmentä yli neljä pistin porukoille viestiä että saattaa lähtö tulla. Puoli ysiltä alkoi tehdä todella kipeää ja menin kuumaan suihkuun ties kuinka pitkäksi aikaa, sitten tauko,gramma panadolia naamariin ja takaisin. Yhdentoista aikaan irtosi limatulppa ja kipu yltyi oksentamiseksi. Ajattelin että ei voi lähteä sairaalaan vielä kun ne varmaan käännyttää takaisin kun en tee kuolemaa. Mutta sisätutkimus paljasti että kuusi senttiä auki. Kivunlievityksestä kysyttiin niin sanoin vain että ei piikkejä ja että kestän kyllä vielä mut jos jotain helpotusta saa muutoin. Pistivät ammeeseen tunniksi ja sen jälkeen olikin jo yhdeksän senttiä auki. Vedet meni tutkimuksen yhteydessä ja sitten vedettiin ilokaasua. Jälkikäteen naurattaa että oma ääni kuulosti pääni sisällä tulevan kuin hidastetulta nauhalta. Vittumaisin osuus ponnistusvaiheessa oli venailu koska supistukset laantuivat ja muksun pää oli vähän huonossa asennossa. Kääntyi kyllä ja puolessa tunnissa oli kamalin vaihe ohi.  Sairaalassa oli kivaa ja rauhallista, palvelu pelasi kyllä. Ensimmäinen vuorokausi meni tosi huuruisissa merkeissä jotenkin :D Yhteenveto: Oli ihan hirveetä sillä hetkellä, mutta ei sitä kipua enää muista. Nyt ollaanki sit jännän äärellä koko loppuelämä :P  Kerranki elämässäni saan tietää mitlä tuntuu isot tissit haha!

keskiviikko, 10. lokakuu 2012

No onpahan taas syvällistä

Kyllä ahdisti mutta kyllä piristikin. Kannatti lähteä kävelemään kaupungille vaikka vettä tulikin, mutta enää ei ahdista. Kierros kirppiksellä taas ja päädyin ostamaan takin jota olen katsellut varmaan viikon verran. Violetti villakangastakki merkkiä Dixi Coat, Made in Finland. Jos en ole ihan väärässä niin saattaa olla 70-luvulta. Mutta kivan mallinen ja hartiaosakin istuu kuin hansikas. Saa nähdä kuinka hyvin violetti sitten sopii loppuenlopuksi, mutta en aina haluaisi pelkkää mustaa kaappiini. Toinen mutka oli sovituksessa, koska en saanut takkia kiinni, mutta mulla on tapana ahtaa siskoni ostamiini vaatteisiin malliksi. Ollaan samankokoisia ja voin laittaa takin kiertoon koska siskolle violetti sopii. Takin malli taas ei välttämättä miellytä mutta sitten on huutonetti. Lupasin itselleni että en ikinä tule ostamaan arganöljyä koska puu josta öljy saadaan on rauhoitettu eikä niitä kasva kuin Marokossa. Mielummin ostan puhdasta öljyä kuin jonkun rasvan/shampoon jota mainostetaan arganiaa sisältävänä, mutta tarkempi syynäys paljastaa että ainesosa on suunnilleen viimeisenä INCI-listassa. Ja maininta _Argan_ tuotteen nimessä lisää yhden nollan hintaan. Ainoa miinus on öljyn vahva ominaistuoksu joka muistuttaa imelää paskaa. Onneksi haju ei jää kun öljy imeytyy. Jotkut puhtaat arganöljyt on käsitelty tuoksuttomiksi mutta tätä ei ole. Plussaa luomusta ja siitä että tavara on sitä itseään eikä sekoitusta eri aineista kuten vartalo ja kasvovoiteet yleensä. Hyvänä kakkosena öljyissä on kookosöljy jota tungen suunnilleen joka paikkaan. Ruokaan, suuhun suoraan purkista, hiuksiin ja iholle. Nyt parin kuukauden sisään olen innostunut taas hajuvesistä ja kosmetiikasta, ehkä vähän liikaakin. Juuri kun sain heitettyä kaikki turhat ja vanhenneet pois raa'asti.  Ainoa hamstraus on meneillään hajuvesissä ja hiustuotteissa, mutta niissäkin sillä verukkeella jos olen halunnut jotain jo pitkään. Meikkaaminen on jäänyt mikä on sinänsä ihan hyvä asia. Naama näyttää peilistä siltä kuin se on aina. Luulen että moni meikkaa tavan vuoksi koska oma silmä on tottunut meikattuun peilikuvaan ja meikkaamaton pärstä on omasta mielestä vähemmän imarteleva. Mutta kuinka moni kanssaihminen oikeasti kiinnittää huomiota siihen onko toisella pakkelia vai ei? En mä ainakaan ellei kyseessä ole kamala vappunaamarimeikki tai jos meikitön ihminen on muuten ihan helvetin epäsiistin näköinen. Eipä sitä tule syynättyä vaikka kuvitteleekin muiden huomaavan kaikki viat.